Lakisääteisyys ja ansiosidonnaisuus tärkeimpiä
Työeläke on suomalaisen hyvinvointivaltion tärkeimpiä, ellei
tärkein turvajärjestelmä. Se kattaa lähes koko väestön. Se turvaa suomalaisen
toimeentulon jatkuvuuden, kun työansio vanhuuden, työkyvyttömyyden,
pitkäaikaisen työttömyyden tai perheenhuoltajan kuoleman vuoksi lakkaa.
Suomen kansantaloudessa työeläkejärjestelmä merkitsee
huomattavia rahavirtoja. Joka kymmenes kansantaloudessa kiertävä euro on
eläke-euro. Pääomamarkkinoilla vaikuttavat noin 120 miljardin euron eläkerahastot . Vertailun vuoksi mainittakoon, että valtion
budjetti on lähes 50 miljardia euroa.
On selvää, että työeläkejärjestelmän merkittävyyden vuoksi sen
rakenteisiin, rahoitukseen ja rahastoihin kohdistuu jatkuvasti suurta
mielenkiintoa.
Työeläketurvan periaatteet ihmisen kannalta
Työeläke tyydyttää yhtä ihmisen keskeisistä tarpeista,
turvallisuuden tarvetta. Työeläkkeen turvallisuus ja luotettavuus nojautuvat
seuraaviin periaatteisiin:
- lakisääteisyys
- ansiosidonnaisuus
- etuusperusteisuus
- kulutustason säilyminen
- koskemattomuus
- inflaatiosuoja
- tuleva aika työkyvyttömyyseläkkeessä.
Työeläketurva on lakisääteinen ja pakollinen. Vastakohtana on vapaaehtoinen
eläketurva. Laajassa ja kattavassa, kaikkia koskevassa järjestelmässä
lakisääteisyys ja pakollisuus ovat täysin välttämättömiä. Vapaaehtoisesti
läheskään kaikki eivät maksaisi eläkemaksujaan.
Työ on työeläketurvan lähtökohta.Työeläkemaksuja maksetaan suhteessa henkilön
työansioihin. Työeläke lasketaan työansioista. Jos työansioita ei ole, turvaa asumisperusteinen kansaneläke eläkeajan vähimmäistasoisen
toimeentulon.
Lähes kaikki ansiot kartuttavat eläkettä, jossa ei myöskään ole euro- eikä
prosenttimääräistä eläkekattoa.
Etuusperusteisuus viittaa siihen, että työeläkettä karttuu prosenttisäännön mukaan 1,5 - 4,5 prosenttia ansioista
vuodessa. Toisenlainen tapa määritellä eläkkeen suuruus on maksuperusteisuus,
jolloin eläke lasketaan suhteessa maksettuihin maksuihin.
Kulutustason säilymisen periaatteen mukaan työeläkkeen tarkoitus on säilyttää
kohtuullisessa määrin se kulutustaso, johon työntekijä tai yrittäjä on työllään
yltänyt.
On huomattava, että kaikissa kehittyneissä maissa on päädytty tavoittelemaan
suunnilleen samantasoista eläkettä, vaikka eläkejärjestelmät saattavat erota
paljonkin toisistaan.
Kun eläke karttuu suhteessa vuosiansioihin, ei työntekijän tarvitse huolehtia
eläkkeestään vaihtaessaan työpaikkaa. Työeläkkeen koskemattomuus varmistetaan
kokoamalla kaikki tiedot työsuhteista ja yrittäjätoiminnasta Eläketurvakeskuksen
ja työeläkelaitosten rekistereihin.
Rahanarvon muutokset otetaan huomioon tekemällä vuosittain indeksitarkistuksia. Tarkistukset tehdään paitsi maksettaviin
eläkkeisiin myös eläkkeitä laskettaessa eri vuosien palkkatietoihin.
Työeläke voi olla suurempi kuin mitä henkilölle työansioiden perusteella
kuuluisi. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeessä aika työkyvyttömyyden alkamisesta
vanhuuseläkeikään voidaan laskea kartuttamaan työeläkettä. Tämän jakson nimitys
on tuleva aika ja siitä laskettua eläkettä kutsutaan tulevan
ajan eläkeosuudeksi.
Yhteiskunnalliset periaatteet
Työeläkkeen turvallisuutta vahvistavat myös seuraavat yhteiskunnalliset
periaatteet:
- hyvinvointivaltio-ajattelu
- eläkelaitosten yhteisvastuu
- osittainen rahastointi
- hajautettu hallinto
- yhteys työmarkkinoihin.
Suomalainen yhteiskunta kuuluu hyvinvointivaltioihin. Suomalaiset kannattavat
hyvinvointivaltion lakisääteisiä etuuksia ja palveluja, jotka perustuvat
verotukseen ja sosiaaliturvamaksuihin. Kun kaikki maksavat, kaikille kuuluu myös
oikeus yhteiskunnan takaamaan sosiaaliturvaan. Ansiosidonnainen työeläke kuuluu
kansalaisten keskeisiin sosiaalisiin oikeuksiin.
Eläkelaitosten yhteisvastuu takaa sen, että ansaitut eläkkeet
maksetaan aina. Työnantajan laiminlyönnit tai edes työeläkelaitoksen
konkurssikaan eivät vie oikeutta työeläkkeeseen. Työeläke on yhtä turvallinen
järjestettiin se sitten kassassa, säätiössä, vakuutusyhtiössä tai julkisen alan
työeläkelaitoksessa.
Työeläkkeet rahoitetaan vakuutusmaksuilla, joista osa käytetään nykyisten
eläkkeiden maksamiseen ja osa rahastoidaan tuleviin eläkemenoihin. Tulevien
eläkemenojen täysimääräinen rahastointi on mahdottomuus työeläkejärjestelmän
suuruuden vuoksi. Jos kaikki tulevat eläkemenot rahastoitaisiin etukäteen,
keskittyisi suomalainen pääoma aivan liikaa.
Hajautettu hallinto sisältää ajatuksen, että eläkelaitosten kilpailu pitää
liikekulut kurissa ja palvelutason korkeana. Lisäksi voidaan etuna pitää sitä,
että eläkerahastojen hallinnointi ei ole liian keskitettyä, vaan
sijoituspäätöksiä tehdään useilla tahoilla.
Yhteys työmarkkinoihin yhdistää vallan ja vastuun. Samat tahot ottavat
vastuun niin eläke-etuuksien tasosta kuin niiden
rahoituksesta.